Alppihiihto

Alppihiihto on talviurheilu- ja olympialaji, jossa lasketaan suksia käyttäen alas lumipeitteisiä rinteitä. Lasketteleminen suksilla lumisissa rinteissä aloitettiin jo 1800-luvun alkupuolella Norjassa Telemarkin läänin alueella. Ensimmäisiä alppihiihtokilpailuja alettiin järjestää 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Norjassa, Itävallassa ja Sveitsissä.

Alppilajit

Alppihiihtolajeja ovat pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu, syöksylasku, alppiyhdistetty, joukkuelasku, vapaalasku ja paripujottelu. Alppiyhdistetty on pujottelun ja syöksylaskun tai supersuurpujottelun yhdistelmä. Eräs muunnelma on myös superalppiyhdistetty, jossa lasketaan vain yksi pujottelulasku syöksylaskun/supersuurpujottelun lisäksi. Alppihiihdon maailmancupiin kuuluvat pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu, syöksylasku ja alppiyhdistetty. Suurpujottelu ja parisuurpujottelu kuuluvat myös lumilautailuun.

Pujottelu

Pujottelu on teknisin alppihiihdon kilpailumuoto, josta käytetään myös alun perin norjalaista nimitystä slalom. Pujottelussa kilpailijan tarkoituksena on laskea läpi mahdollisimman nopeasti kepeillä merkitty rata. Kilpailijan täytyy laskea vuorotellen kahden punaisen ja kahden sinisen kepin muodostamista porteista, joita on miesten kilpailuissa 55–75 ja naisten kilpailuissa 45–65.

Porttikeppien etäisyys toisistaan on vähintään 75 cm ja porttien välimatka on enintään 13 metriä. Pujottelussa kilpailulasku kestää tyypillisesti 50–60 sekuntia. Ensimmäiset pujottelukilpailut järjestettiin vuonna 1885 Husebyssä. Suomen ensimmäiset pujottelukilpailut järjestettiin vuonna 1934 Kuopiossa Puijolla.

Suurpujottelu

Pujottelua nopeavauhtisemmassa suurpujottelussa kilpailulasku kestää 1 min 15 s – 1 min 45 s. Rata muodostuu laajasäteisten käännösten mukaisista pujotteluporteista. Portit ovat vuorotellen punaisia ja sinisiä ja ne muodostuvat kahdesta lipulla varustetusta keppiparista, joiden leveys on 4–8 metriä ja etäisyys seuraavaan porttiin vähintään 10 metriä. Miesten radan korkeusero on 250–450 metriä ja naisten radan 250–400 metriä. Maailmancupeissa korkeuseron on oltava vähintään 300 metriä. Kilpailuissa lasketaan kaksi laskua, joiden yhteenlaskettu aika määrittää kilpailijan lopullisen sijoituksen. Suurpujottelussa käytetään ihonmyötäistä pukua ja selän taakse käyristyviä sauvoja mahdollisimman pienen ilmanvastuksen vuoksi. Sukset ovat lyhyemmät ja kääntyvämmät kuin syöksylaskussa.

Supersuurpujottelu eli super-G

Supersuurpujottelussa on syöksylaskun tapaan vain yksi lasku, joka on myös kestoltaan suunnilleen saman mittainen. Super-G on pujottelun ja syöksylaskun välimuoto, jossa radalla on enemmän mutkia kuin syöksylaskussa, mutta vauhti ei ole yhtä korkea. Miesten ratojen korkeusero on 500–650 metriä ja portit ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin suurpujottelussa. Miesten radalla käännöksiä on enintään 10 % korkeuserosta ja vähintään 35 käännöstä. Naisten radan korkeusero on 350–600 metriä ja radalla on vähintään 30 käännöstä. Super-G:ssä käytetään erityisiä suksia lukuun ottamatta samoja varusteita kuin syöksylaskussa.

Syöksylasku

Syöksylasku on kaikista alppilajeista nopein laji, jossa keskinopeus ylittää 100 km/h. Syöksylaskussa lasketaan rinne mahdollisimman nopeasti toisistaan vähintään 8 metrin etäisyydellä sijaitsevien porttien läpi. Rata on yleensä melko suora ja myötäilee rinteen muotoa, mutta rinteessä on kumpareita, joista tapahtuvat ilmalennot laskijat pyrkivät ottamaan mahdollisimman nopeasti takasin rinteen pintaan mahdollisimman suuren nopeuden ylläpitämiseksi. Syöksylaskussa lasketaan yksi kierros pitkässä ja nopeassa rinteessä.

Syöksylasku