Lumilautailuharrastuksen aloittaminen

Lumilautailuharrastuksen aloittaminen

Lumilautailu on kasvattanut nopeasti suosiotaan talvilajien keskuudessa. Laji on tunnettu näyttävistä tempuistaan, ja sen ympärille on kehittynyt omanlaisensa rento alakulttuuri, jolle vastinetta voi hakea ehkä lähinnä menneiden vuosikymmenten skeittauskulttuurista. Moni lapsi ja nuori aloittaa lumilautailun heti ensimmäisenä laskettelulajinaan, mutta suksilla laskemaan tottuneille kynnys lautaan vaihtamiseen saattaa olla korkeampi.

Oli takana laskettelutaustaa tai ei, lumilautailun aloittaminen ei sitä varsinaisesti vaadi. Jos olet katsonut lumilautailua pelkästään ammattilaisten suorittamana televisiosta, laji ei varmastikaan tunnu aivan ensi alkuun yhtä vaivattoman hauskalta, mutta jatkamalla johdonmukaista harjoittelua lumilaudan saa kyllä varmasti ennemmin tai myöhemmin tottelemaan itseään mäessä ja jopa hyppyreissä.

Laudan päälle ensimmäistä kertaa

Ensimmäistä kertaa lumilaudalla mäkeen lähtiessä ei kannata siis odottaa kykenevänsä näyttäviin temppuihin, sillä yleensä lumilautailun aloittaminen vaatii alussa suurempaa kärsivällisyyttä kuin ensimmäinen laskettelukerta suksilla. Mikäli motivaatiota harjoitteluun riittää, lajin saloihin pääsee kyllä kuitenkin varmasti sisään.

Ensimmäinen opeteltava asia lumilautailussa on kaatumisen harjoittelu. Kaatuminen tulee varmasti jokaiselle lautailijalle tutuksi, eikä siltä voi välttyä. Siksi kannattaakin opetella kaatumaan heti ensimmäiseksi niin, että kaatumisen aiheuttamat tärähdykset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Kaatumista kannattaa kokeilla sekä vatsan että selän puolelle. Eteenpäin kaaduttaessa isku täytyy ottaa vastaan kyynärvarsilla kädet kiinni vartalossa. Suoraan ranteille kaatumista on tärkeintä välttää, se aiheuttaa helposti vammoja. Selän puolelle kaaduttaessa tulee pitää selkä mahdollisimman pyöreänä ja leuka tiukasti kiinni rinnassa.

Lumilautailu on tyylikysymys

Kääntyminen vaatii painon siirtelyä

Ennen rinteeseen nousemista kannattaa myös opetella liikkumaan laudalla tasamaalla. Tällöin laudan siteissä on kiinni vain etummainen jalka, ja takajalalla potkitaan vauhtia laudan takaa. Kun siirrytään rinteeseen, ensimmäisenä opetellaan luisuttamaan laudan etu- ja takakantilla poikittain rinnettä pitkin. Luisumisessa harjoitellaan viemään lautaa kantilleen sekä varpaiden että kantapäiden puolella. Yleensä luisuminen kantapäiden puolella on helpompaa, mutta myös toista puolta kannattaa muistaa harjoitella. Kun luisuminen alkaa pikku hiljaa sujua, voi siirtyä painon vaihteluun jalalta toiselle ja suunnan vaihtamiseen.

Kun painon vaihtelu eri kantille alkaa onnistua, voi laskuun kerätä hieman enemmän vauhtia antamalla laudan kärjen kääntyä enemmän kohti alarinnettä. Kun saat kallistettua laudan haluamallesi kantille laskiessasi suoraan, hallitset jo käännösten perusidean. Voit ryhtyä kokeilemaan kehonpainon siirtämistä kantapäiden tai varpaiden päälle, kun sinulta ensiksi sujuu suoraan alas laskeminen.

Lumilautailussa valttia on rauhallisuus ja rentous. Laskiessa paino pidetään kunnolla etujalan päällä niin, että lauta on pohjallaan kärki suoraan alaspäin rinnettä kohti. Rintamasuunta pidetään varpaita kohti, ja kääntymään lähdetään siirtämällä painoa ja viemällä lauta käännettävän suunnan kantille. Käännöksissä helpottaa, jos kääntää hartioita hieman käännökseen päin ja muuttaa katseen suuntaa. Laskeminen on kuitenkin sitä sujuvampaa, mitä vähemmillä liikkeillä ja riuhtomisella laudan saa kääntymään.

Lumilautailu on tyylikysymys

Lumilautailu harrastuksena ja kulttuurina on hyvin pitkälti hauskanpidon ja mäkeä alas laskemisen rinnalla kiinni asenteesta. Vaikka lumilautailussa on tärkeää iloinen tekeminen, siinä on myös muita keskeisiä tekijöitä. Lumilautailijoille on keskeistä tehdä asioita nimenomaan tietyllä tyylillä. Ajatusmallin voisi tiivistää siten, että tärkeintä ei ole se mitä tehdään, vaan miten se tehdään.

Lumilautailu, skeittaus ja muut vastaavat lajit eivät ole ainoita harrastuksia, joissa tyyli ja iloinen tekeminen ovat vahvasti esillä, mutta lumilautailussa tyylin rooli on hyvin keskeisessä ja perinteisessä asemassa. Koko lumilautailua ja lumilautakulttuuria ei olisi edes koskaan syntynyt pelkästä tarpeesta päästä mäkeä alas. Tähän tarkoitukseen oli kuitenkin jo olemassa laskettelu.

Kun lumilautailu alun perin syntyi, lajin kehittäminen lähti liikkeelle ajatuksesta, että mäki haluttiin laskea alas täysin uudenlaisella ja erilaisella tyylillä. Siitä lähtien uusien tyylien kehittäminen ja oman tyylin etsiminen ovat kuuluneet olennaisena osana lumilautailuun. Tyylien suhteen ei olla lumilautailupiireissä kovinkaan tosikkoja, vaan niiden luonteva muutos erilaisina trendeinä kuuluu keskeisenä osana lumilautailukulttuuriin. Tyylit ja huomion kiinnittäminen niihin ovat kuitenkin pääasiassa.

Lumilautailijat rinteiden ulkopuolella

Lumilautailijat rinteiden ulkopuolella

Lumilautakulttuuriin kuuluu tyylin ohella tärkeänä osana myös suvaitsevaisuus ja hyvä yhteishenki, niin vapaa-aikana rinteessä kuin kovissa kisoissakin. Toisia laskijoita tsempataan parhaaseen suoritukseen myös arvokisoissa. Lumilautailijoille persoonallinen tyyli on tärkeää laskiessa ja se näkyy myös rinteiden ulkopuolella. Lumilautakulttuuriin kuuluu erilaiset tempaukset, puuhastelu, uusien juttujen kokeileminen, kaikenlaiset haasteet ja yleinen hauskanpito.

Tästä mainiona esimerkkinä olivat vuoden 2002 Salt Lake Cityn olympialaiset, missä helsinkiläinen tuolloin 19-vuotias Heikki Sorsa säväytti suomalaisia ja kansainvälisiä katselijoita paitsi upeilla tempuillaan myös räväkällä olemuksellaan. Sorsa oli leikkauttanut olympiakylässä itselleen näyttävän irokeesin, jonka hän nosti pystyyn valtavalla määrällä hiuslakkaa ja esiintyi ilman olympiajoukkueen virallista pipoa. Kisojen avajaisissa Sorsa oli yksi kuvatuimmista urheilijoista persoonallisella tyylillään.

Lumilautailijoita pidetään rentona porukkana, jotka harjoittelevat arvokisojen alla päivisin omat rutiininsa läpi, mutta osaavat myös pitää hauskaa iltaisin, kun treenit tai kisat on suoritettu. Lautailijat käyvät elokuvissa ja konserteissa, pelaavat hotellihuoneessa huonekavereidensa kanssa tai netissä myöhään yöhön asti korttipelejä, kuten mustamaijaa, ristiseiskaa, venttiä tai konsolipelejä, kuten Fortnitea, sekä tutustuvat muihin kisojen urheilijoihin.

Salt Laken Cityn olympialaisissa Sorsalla ja hänen joukkuekaverillaan Risto Mattilalla oli kuitenkin yksi kisojen ulkopuolinen harrastus ylitse muiden: lumilautailijat löivät leikkimielisen vedon siitä, kumpi miehistä syö enemmän hampurilaisia kisamatkan aikana. Olympiakylän McDonald’s tarjosi kaikille urheilijoille hampurilaiset ilmaiseksi, tarjous jonka Sorsa ja Mattila todella hyödynsivät. Kisojen päätyttyä Sorsan saldo oli yhteensä 44 hampurilaista – tähän asti rikkomaton ennätys. Ei liene yllättävää, että McDonald’s tarjosi Sorsalle sponsorisopimusta heti olympialaisten jälkeen.

Entä varsinainen kilpailusuoritus? Sorsa eteni näytösluonteisesti suoraan finaaliin omasta karsinnastaan ja lähti finaaliin viimeisenä laskijana. Hän halusi tarjota jotain erikoista, mutta paineita Sorsa ei sanonut ottaneensa olympiafinaalista, vaan piti sitä kisana muiden joukossa. Pahaonnisen virheen takia Sorsa jäi lopulta seitsemänneksi, mutta riensi saman tien onnittelemaan kisan voittanutta amerikkalaista kaveriaan. Lumilautakulttuurin mukaisesti.