Maastohiihto

Maastohiihto, josta käytetään myös nimitystä murtomaahiihto sekä lyhyesti pelkkä hiihto, on käytännössä kaikkien muiden hiihtolajien esimuoto. Hiihtäminen tapahtuu yleensä tasamaalla, mäkisessä maastossa tai vesistöjen jäillä. Tavallisesti hiihtäminen tapahtuu valmiilla ladulla, mutta hiihtää voi myös umpihangessa. Hiihdossa käytetään välineinä suksia ja sauvoja. Hiihto on hyvin tehokas liikuntaharrastus, joka kehittää sydämen suorituskykyä ja hapenottokykyä vahvistaen samalla useita suuria lihasryhmiä, kuten jalkoja ja selän alueen lihaksistoa. Hiihtäminen tarjoaa myös mahdollisuuden luonnon parissa olemiseen ja retkeilyyn.

Suomessa hiihdon harrastajia on ollut 2000-luvulla jopa noin miljoona. Se onkin suosittu laji Pohjoismaissa sekä Venäjällä ja Kanadassa lumisten ja pitkien talvien vuoksi. Hiihdossa hyödynnetään suksen liukua lumen päällä. Hiihtotyylejä on erilaisia, mutta varsinaisia hiihtotapoja on vain kaksi, perinteinen hiihtotapa sekä luistelu eli vapaa hiihtotapa. Suksien lisäksi hiihdossa käytetään apuna sauvoja liu’un vahvistamiseksi käsillä.

Varusteet

Varusteina hiihdossa ovat sukset, joille annetaan potkua jaloilla, sekä käsillä käytettävät hiihtoa tehostavat sauvat. Jalka kiinnitetään suksen siteeseen erityisellä hiihtojalkineella eli monolla. Varusteet eroavat hieman toisistaan eri hiihtotyylien välillä. Perinteisen tyylin sukset ovat pidempiä kuin luistelutyylissä, jonka sukset ovat lyhempinä kuitenkin perinteisen tyylin suksia tuntuvasti jäykempiä. Perinteisen hiihtotyylin suksen sopiva pituus on 15–25 cm pidempi kuin hiihtäjän oma pituus. Luistelusuksen sopiva pituus on 10–15 cm lisää hiihtäjän omaan pituuteen.

Perinteisen hiihtotavan kilpailusääntöjen mukaan sauvan pituus saa olla enintään 83 % kilpailijan omasta pituudesta. Tyypillisesti tämä ylettyy hiihtäjän korvaan asti. Luistelutyylissä sopiva pituus sauvalle on 88–91 % hiihtäjän omasta pituudesta. Luistelutyyliin tarkoitetut monot ovat perinteisen tyylin monoja korkeampivartiset ja ne tukevat paremmin nilkkaa. Myös luistelusuksen siteet ovat perinteisen tyylin siteitä tiukemmat, mikä rajoittaa monon nousemista. On olemassa myös harrastekäyttöön tarkoitettuja combi-välineitä, jotka soveltuvat molempien hiihtotyylien harrastamiseen.

Perinteinen hiihtotapa

Perinteisellä tyylillä hiihdettäessä suksen kärjet osoittavat suoraan eteenpäin ja hiihtäminen tapahtuu tyypillisesti valmiilla latu-uralla. Jyrkässä ylämäessä, kun suksen pito tai hiihtäjä kunto ei riitä latu-uraa pitkin hiihtämiseen, voidaan käyttää myös haarakäyntiä, joka tarkoittaa kävelemistä tai juoksemista sukset auki V-asennossa niin, että suksi ei kuitenkaan liu’u lumen pintaa pitkin vaan pysyy paikoillaan.

Perinteisen tyylin hiihtotekniikoita ovat vuorohiihto, tasatyöntö, yksipotkuinen tasatyöntö ja haarakäynti. Vuorohiihdossa liikutetaan vuorotellen vastakkaista kättä ja jalkaa eteen tai taakse, jolloin se muistuttaa rytmiltään kävelyä. Tasatyönnössä sukset pysyvät lähes vierekkäin ja molemmilla sauvoilla työnnetään yhtä aikaa koko ylävartalon liikkeellä. Tätä tekniikkaa käytetään erityisesti hyvällä luistolla ja tasaisessa maastossa. Yksipotkuisessa tasatyönnössä potkaistaan suksen pohjan pitoa avuksi käyttäen lisää vauhtia vuorotellen eri suksilla jokaisen tasatyönnön yhteydessä. Potkun liike alkaa sauvojen tullessa takaisin eteen vartalolinjan kohdalla.

Luistelutyyli

Luistelutyyliä käytetään vapaan hiihtotavan kilpailuissa, joissa nimensä mukaisesti urheilija saa käyttää valitsemaansa hiihtotyyliä. Luistelutyylissä suksien liike muistuttaa luistelemista. Tämä on perinteistä tyyliä huomattavasti nopeampi hiihtotapa.

Luisteluhiihdon tekniikkoja ovat muun muassa ylämäessä käytettävä kuokka, Wassberg-tyyli, Mogren, sauvoitta luistelu ja vuoroluistelu. Kuokkatekniikalla edetään ylämäessä ja raskaalla kelillä. Siinä käytetään epäsymmetristä sauvantyöntöä, joka lähtee samanaikaisesti kuin työntöpuolen jalan suksen liuku. Wassberg-tekniikka edustaa yksipotkuista luistelua, jossa jokaiselle potkulle tehdään tasatyöntö. Tämä vaatii Mogrenin tavoin hyvää tasapainoa, sillä tasasuksella liu’utaan välillä pitkiä matkoja. Tätä tyyliä käytetään kiihdytyksissä ja loivissa ylämäissä.

Mogren-tyylillä edetään tasamaalla ja loivissa alamäissä. Tämä on kaksipotkuinen tyyli, jossa luistelupotku tehdään molemmilla jaloilla tasatyönnön jälkeen. Tämä eroaa kuokasta symmetrisen sauvatyönnön ja pidempien liikeratojen kautta.